Käärmettä pyssyyn

Kansainvälisen kipututkimusjärjestö IASP:in mukaan kuumotus, turvotus ja punoitus ovat ”akuutin tulehdusreaktion” ensioireita. Osallistumalla vaativaan yrityskilpailuun ilman selkeää yritysideaa varmistat reaktion puhkeamisen.

Kehittyminen tekee kipeää. Espoon Otaniemessä toukokuussa 2015 alkaneessa CLP-kilpailussa meidät pakotettiin (täysin oikeutetusti) ensimmäistä kertaa ottamaan hyönteisfantasioihimme mukaan realismi. Mistä raha? Keneltä se tulee? Mikä on kate? Miten te ihan oikeasti toteuttaisitte ideanne? Ja niin, mikäs se teidän idea nyt siis tasan tarkkaan olikaan? Ammattitaitoiset valmentajat ja paikalle kuljetetut yritysedustajat esittävät meille sellaisia kysymyksiä, että sieluun sattui. Juuri oikeita, mutta sitäkin kivuliaampia. Totesimme lopulta itsekkin, että hei, meillähän ei ole oikeasti mitään hajua yritystoiminnasta. Meidät kirjaimellisesti teurastettiin Desing Factoryn neukkareihin.

Kolme päivää kestäneen ”CLP Boot Camp” pahoinpitelyn jälkeen meidät päästettiin kotiin lepäämään. Aivomme olivat riutuneet. Niistä oli rusikoitu ja vatkattu pihalle kaikki se alkeellinen tieto, joka voisi auttaa meitä löytämään potentiaalisen liikeidean syötävistä hyönteisistä.

Orastavasta insomniasta huolimatta päällimmäisenä tunteena oli ilo. Nyt oli tekemisen meininkiä! Olimme oppineet valtavasti uutta ja saaneet vertaistukea muilta yrittäjyydestä innostuneilta. Samassa CLP kilpailussa mukana oli esimerkiksi super kova Golden&Green Foods (aka. nyhtökaura). Lisäksi Otaniemessä pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan EntoCubeen, toiseen hyönteisyrittäjä tiimiin. Ei oltu yksi ja huomattiin, että kaikki ollaan vain ihmisiä. Samat haaveet, samat murheet.

clp

CLP kisa jatkui ”Boot Campin” jälkeen viikoittaisilla tapaamisilla. Tämä loi positiivista painetta kehittää yritysideaamme jatkuvasti yhä konkreettisempaan suuntaan. Ääni väristen ja polvet tutisten teimme ensimmäiset potentiaaliset asiakaskontaktointimme mm. UPM-Kymmeneen, Ekoloon ja Fazeriin. Kaikkialla meidät otettiin hyvin vastaan ja se loi tosi hyvää fiilistä. Mitään kauppoja ei kuitenkaan tehty, sen verran sumuisia aatoksemme vielä siinäkin vaiheessa olivat.

Myös epävarmuus omasta tekemisestä paistoi selkeästi läpi. Esimerkiksi Kruunu Herkun Timo Marttisen tapaamiseen Sami oli leiponut sirkkakeksejä. Timon kaltaisen rautaisen liikemiehen tapaaminen kuitenkin jännitti niin paljon, että keksilaatikkoa ei uskallettu nostaa pöydälle kuin vasta ihan lopussa.. ”Niin joo, äh, tuota noin, olihan tässä vähän näitä keksejäkin..”. Herrasmiehenä Timo kehui puuhastelujamme, mutta kehotti jatkamaan uurastusta vielä entistäkin enemmän, jos todella haluaisimme hyönteisyrittäjiksi. Numerot kuntoon ja ryhtiä pojat!

Kun kesäkuu ja Suomen CLP osakilpailun finaali alkoi lähestyä saimme viimeisessä yhteisessä pitchaus tapahtumassa yleisön äänestämän ”paras liikeidea” palkinnon. Kuohuviinipullon. Se sihahti hattuun heti. Kehitystä oli tapahtunut.

wp_ss_20160526_0001

Sisimpäämme oli roihahtanut liekki, pieni toivonkipinä. Suljettujen ovien takana aloimme uskoa, että juuri me menisimme Suomesta CLP-kilpailun kansainväliseen finaaliin, joka järjestettäisiin syyskuussa 2015 Amsterdamissa. Olimme varmoja, että jos sinne päästäisiin, peto olisi irti. Se oli naiivi ajatus, sillä vieläkään mitään varsinaista liiketoimintasuunnitelmaa ei ollut. Jotain hyönteisiin liittyvää joka tapauksessa.

Koitti finaalipäivä. Edeltävänä yönä olimme viimein saaneet kasaan esitykseemme tarvittavat PowerPoint-kalvot. Samoin ensimmäinen versio verkkosivuistamme saatiin julkaistua saman yön pimeinä tunteina ja kaikki Finsect nimeen viittaavat some-tilit varattua. Samica, joka tulisi pitchaamaan ideamme, oli nauhoittanut puheensa ja opetteli sitä kuuntelemalla repliikkejään nyt ulkoa.

Missään ei ollut järkeä, olimme aivan pihalla ja esitys kirjaimellisesti hirvitti. Oli vaikea istua, mutta seistenkään ei oikein osannut olla. Ennen finaalia järjestetystä cocktailtilaisuudesta kilpailuun osallistujille ei ole mitään muistikuvia. Kaikki fokus oli keskitetty Samicalle annettuun viiteen minuuttiin ja siinä onnistumiseen.

Samica kipusi lauteille kolmantena ja hoiti homman kotiin!

wp_ss_20160527_0002

Amsterdamiin Suomesta lähtivät Loadbro, Nanomaji ja Tuup.

Finaalin jälkeen, kalossinkuvat hanurissa, istahdimme ravintola Vespan terassille Eteläesplanadille mietiskelemään elämää. Aurinko paistoi ja kesä oli tullut Helsinkiin. Mitäs nyt tehtäisiin? Miten jatkettaisiin? Jatkettaisiinko? Eikai vaan tämä ollut tässä?

Liikemies Derek Siversin mielestä ideat eivät ole minkään arvoisia. Vain toteutuksella on väliä. Kylmää olutta siemaillessamme aloimmekin miettimään tekosiamme. Summatessamme viimeisten viikkojen tapahtumia totesimme, että kulttuuriareena Gloriassa yleisö oli nähnyt meistä vasta idean. Senkin vain hyhmäisenä ja epäselvänä ruumiina. Käärmettä oli yritetty ajaa pyssyyn liian nopeasti.

Meitä oli tsempattu, kannustettu ja kehuttu. Olimme saaneet tavata meitä huomattavasti viisaampia ihmisiä ja he olivat kuunnelleet meitä. Kyllä, meiltä puuttui toteutus ja näytöt, mutta ideamme alkaa tuottaa ruokaa hyönteisistä oli saanut ihmiset selvästi ajattelemaan. Eiköhän nyt sittenkin vaan jatkettaisi?

Yrittäjä ei olisi yrittäjä, jos seuraavaa etappia ei oltaisi pystytty lyömään lukkoon vielä samana iltana. Lähtisimme pohjoiseen, kauas aroille pois Helsingin hektisyydestä. Kello olikin jo seitsemää vaille Seinäjoki.

wp_ss_20160526_0007

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s