Diffraktio

Epäonnistumiset ovat oppirahoja, jotka virheistä maksetaan tiellä menestykseen. Jos oppimista ei kuitenkaan tapahdu epäonnistumiset saatetaan päätyä maksamaan oppirahojen sijaan pelkällä rahalla.

”Siellä on tyhjyyttä, epämukavuutta, uutta jäätä, monivuotista jäätä, jäävuoria, tuulta, pakkasta ja pimeää”. Näin kanadalainen jääspesialisti David ”Duke” Snider vastaili toimittajien kysymyksiin siihen mitä hänellä olisi edessään pian alkavalla matkallaan läpi Luoteisväylän vuonna 2015. Lähes samaa rimpsua ystävilleen toistellen Sami ja Lauri palasivat joululomalta takaisin omalle meritielleen Seinäjoelle maanantaina 4.1.2016.

Paluu oli vaikea. Iloisen leikinlaskun ja muhkean rahoituksen keränneen start-up yrityksen pyörittämisen sijaan härmän lakeuksilla tultaisiin aloittamaan uusivuosi törkypyykin pesulla. Pahimpia vatsanväänteitä ja yleistä huonovointisuunta aiheutti muun muassa Finsectin talousasiat, jotka olivat läpeensä kuralla, sekä se, että osa yrityksen osakkaista oli nyt totaalisesti ottanut hatkat. Toiminnan jatkuvuudesta ei ollut mitään takeita ja kaiken kukkuraksi verkko- ja somekanavat olivat kaatuneet vuodenvaihteessa. Ainoa todistettava merkintä Finsectin olemassaolosta maankamaralla oli pienen pieni Y-tunnus kauppalehden yritysrekisterissä.

Pelastuksena ahdingostamme voidaan näin jälkikäteen pitää sitä, että joulu, tuo juhlapyhistä ihmeellisin, oli kohdellut Samia ja Lauria hyvin. Oli ollut aikaa hengähtää, mietiskellä elämää ja sen suurempia tarkoituksia ja tutkailla tilannettamme analyyttisemmin ja terveemmällä perspektiivillä kuin aikoihin. Sisäinen, maailmaa ennakkoluulottomasti tarkasteleva lapsi, oli saanut uutta polttoainetta joulupöydän nopeista hiilihydraateista ja pahin katkeruuden terä Tekes hankkeen epäonnistumisesta oli onnistuneesti katkaistu mainostelevision turruttavien joululähetysten avulla. Tärkein muutos aikaisempaan oli kuitenkin ehdottomasti se, että nyt myös Lauri oli muuttamassa pysyvästi Seinäjoelle Samin lisäksi. Siinä missä yksi mies ei voi työntää kuunaria veteen, voi kaksi saada sen jo hievahtamaan. Kyllä kaikesta varmasti jotenkin selvittäisiin!

Hyvien neuvojen pankki olisi kuitenkin nyt jos koska räjäytettävä. Ilman totaalista muutosta toiminnassamme olomme Seinäjoella oli käymässä pikavauhtia tarpeettomaksi. Painetta muutoksellemme alkoi kerääntyä nyt ensimmäistä kertaa myös ulkopuolisilta tahoilta. Hyönteisten tuottaminen joko alkaisi tai ei alkaisi Etelä-Pohjanmaalla mahdollisimman pian. Meihin tultaisiin soveltamaan juhasipilämäistä tulosvastuuta. ”Tulos tai ulos”. Manilaköysi alkoi kutitella kaulalla.

Tammi-helmikuusta 2016 muodostuikin armottoman rallin aika. Usein tolkuttomaksikin venyneiden työpäivien aikana aloimme pikkuhiljaa palauttamaan uskoa ihmisten mieliin syötävistä hyönteisistä Etelä-Pohjanmaalla. Pidimme esityksiä yrityksestämme Seinäjoen Ammattikorkeakoulun ja Ilmajoen maatalousoppilaitoksen opiskelijoille tavoitteena löytää uusia tekijöitä tiimiimme, suunnittelimme uusien tutkimushankkeiden käynnistämisiä paikallisten tutkimusorganisaatioiden kanssa, kävimme erilaisissa start-up tapahtumissa ja ruokamessuilla hyönteisistä puhumassa, kartoitimme ja kävimme keskustelua yksityisen ja julkisen puolen rahoitusinstrumenteista sekä otimme ensimmäistä kertaa numerot käyttöömme. Halusimme järkeyttää toimintaamme ja siksi nyt olisi viimeistään aika aloittaa toiminnan johtaminen enemmän numeroista kuin tunteista käsin. Huomasimme, että hyvät aikeemme jäisivät pikavauhtia toteutumatta, jos emme nopeasti oppisi puhumaan myös rahankieltä.

Suuri kiitos avusta tässä kohtaa etenkin INTO-Seinäjoen Eeva Jussilalle, joka jaksoit horjumatta uskoa toimintaamme tässäkin vaiheessa!

Muutosta parempaan saatiin myös yhtenä myöhäisenä iltana Luonnonvarakeskuksen ”nakkiputkassa” käydyn rakentavan keskustelun pohjalta omasta ajankäytöstämme ja sen tehottomuudesta. Silloin Sami ja Lauri totesivat yhteen ääneen, että kaikki kellosta irti saatu aika oli mennyt pelkästään Finsectiä tekohengittäessä ja silti ponnistelun tulokset vaikuttivat olemattomilta. Muut asiat kuten ”oma elämä”, Pro gradu tutkielmien kirjoittaminen, viimeisten yliopisto kurssien suorittaminen (kummallakin on edelleen ”maisterisjätkän” tittelit Helsingin yliopistolta vielä suorittamatta) ja palkkatyön tekeminen vuokrien ja elämän perusedellytyksien maksamista varten oli jäänyt totaalisesti sivuun. Jatkamalla samaan malliin henkinen ja fyysinen lasku Finsectin pyörittämisestä oli käymässä kestämättömäksi. Kumpikin halusi radikaalia muutosta. Kuten Albert Einstein sanoi ”hullutta on se, että tekee asiat uudelleen ja uudelleen odottaen eri tuloksia”. Niinpä meidänkin oli muutettava toimintamallejamme enemmän kuin koskaan, jos halusimme jaksaa tässä kestävyysjuoksussa jota yrittäjyydeksikin kutsutaan.

Lopulta mielen sopukoista saatiin pyöräytettyä ulos täysi suorakopio Steve Jobsin ajatusmaailmasta. Meidän tulisi perustaa oma heimo.

neanderthalcaselli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s