Kuoroharjoituksia joutsenlaulusta

”You have to go up exponentially or you go down logarithmically” – Mestari Tai Lopez

Perjantai, Veneries dies, eli Venus-jumalan päivä on roomalaisen esiäitinsä tavoin ladattu täyteen suuria odotuksia rakkauden ja kauneuden täyttymisestä. Perjantai 19.2.2016 ei ollut poikkeus. Se oli Etelä-Pohjalaisen ”hyönteisheimo” ideamme julkaisupäivä.

Olimme kutsuneet koolle kaikki ne Seinäjoella aikaisempien kuukausien aikana tapaamamme maanviljelijät joiden uskoimme edelleen olevan edes hiukan kiinnostuneita hyönteisten kasvatuksesta. Päivää oli odotettu pitkään ja sen eteen oli hierottu mitä erilaisimpia suunnitelmia viljelijöiden motivoinnin edistämiseksi.

Jos ja kun tiesimme omat tietomme esimerkiksi kasvatuslaitteistojen ja hyönteisten biologian osalta edelleen puutteellisiksi, paikalle oli kutsuttu myös todellisia tiedon joukkotuhoaseita tulitueksemme. Näistä tärkeimpinä taikureina hääri esimerkiksi ihana Jenni Lehtoaho ja Ilkka Taponen: mies, jonka puheita kuuntelemme aina kynän ja paperin kanssa, jotta edes osa kaikesta siitä suusta ulostulevasta tiedontulvasta tallentuisi kiitollisille jälkipolvillekkin.

Kokous tultiin pitämään AB Seinäjoen intiimissä palaverihuone ”Selli Ykkösessä”, joka sekin, kuin kohtalon symbolina Finsectin pojille ivaten, kävi samanaikaisesti omaa kamppailuaan maallisesta olemassaolostaan Etelä-Pohjanmaan sikariportaan kiristellessä start-up hihhuleiden työtilojen rahoitusta pienemmäksi. Eri organisaatioiden välinen ”ristipölytys” oli siis ainakin laulujen osalta hyvinkin samankaltainen: kaikkialla hoilattiin nyt Joutsenlauluja.

Aikaa kokouksellemme oli varattu neljä tuntia. Sen ääneen sanottuna tavoitteena oli tutustuttaa kaikki paikalla olijat paremmin toisiinsa ja jakaa lisätietoa hyönteisten kasvatuksen käytännön toteutuksesta. Sen ääneen sanomattomana tavoitteena oli luoda yhteinen kokemus ja murroshetki, momentum, joka johtaisi iltapäivään mennessä siihen, että Finsect ja maatilayrittäjät perustaisivat Suomen ensimmäisen hyönteisosuuskunnan.

Emme antaneet huonosti nukutun yön näkyä kasvoillamme kokousaamun valjetessa. Päinvastoin. Vieraat otettiin vastaan aateliskartanomaisin manöörevein – niin kohteliaasti kuin hukkuva voi pelastajansa kohdata.

Laurin avatessa tilaisuus räiskäyttämällä rosmariinipedissä yön yli marinoituneet jauhomadot, nuo seremoniamme aperitiivit, Strömbergin tulikuumalle keittolevylle kihosi silmiimme pannulta käry, joka toiveikkaissa ajatuksissamme kiehkuroitui todelliseksi fumata biancaksi: tästä tulisi suuren ilon päivä!

White smoke rises from the chimney on the Sistine Chapel indicating that a new pope has been elected at the Vatican
Habemus Papam!

 

Näin jälkikäteen summattuna järjestämämme tilaisuus oli niin hyvä kuin sen hetkisiltä mentaalimuskeleiltamme oli mahdollista vaatia. Tiukkaan kaarteeseen tulevan ralliautoilijan tavoin annoimme kokouksen alussa perän luistaa ja vasta viime hetkellä painoimme kaasua toivoen, että vetävät pyörät (vierailevat experttimme) antaisivat tarvittavan lisävauhdin esityksellemme. Tästä kurvista kun olisi päästä hengissä läpi keinolla millä hyvänsä.

Henkilövahingoitta lopulta selvisimmekin. Samoin sopimuksitta.

Sopimus jäi siltä istumalta tekemättä, sillä syötävien hyönteisten kysynnän määrästä ei ollut (ja ei vieläkään ole) kuin suuntaa-antavia, hyvin spekulatiivisia arvioita. Taloudellinen riski elintarvikehyönteisten kasvatuksen aloittamisesta oli yleisömme mielestä edelleen liian suuri vaikka kuinka positiivista pärinää olikin ilmassa. Toivo ei realisoituisi kuitenkaan vielä tänään.

Päivän päätteeksi, vieraidemme poistuttua, röhnöttelimme myöhäiseen iltaan saakka Jukka ”FatBoy” Setälän suunnittelemissa maksimaalisen levähdys(kuristus)nautinnon tarjoamissa säkkituoleissa lievästi alkoholin turruttamina todeten, että olimme taas saaneemme uutta ajateltavaa elämäämme.

Olimme luvanneet järjestää uuden vastaavan tapaamisen viljelijöiden kanssa tasan kuukauden kuluttua. Siihen tapaamiseen mennessä meillä pitäisi olla a) selviä numeroita kysynnän määrästä nyt ja b) kirkas kysynnän määrän kehitysarvio tulevan kolmen vuoden ajalle. Ilman näitä tietoja kukaan ei olisi valmis aloittamaan hyönteisten kasvatusta.

Mistä ihmeestä löytäisimmekään kristallipallon josta nämä luvut löytyisivät? Jäisikö hyönteisheimo nyt perustamatta?

Sakean vehnämahlan virratessa nielun ja vatsalaukun kautta verenkiertoomme Lauri rupesi mietiskelemään erästä viljelijää, joka ei ollut päässyt osallistumaan päivän kokoukseemme.

Kyseisen viljelijän nimi oli Panu Ollikkala.

Hänestä olisi tuleva Etelä-Pohjanmaan Cheek (aka. Chirkkonen)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s