Meistä tuli melkein lihakeisareita

Oletko koskaan syönyt kuivattua hirvenlihaa, joka on valmistettu jahtiseurojen teurasjätteistä ja kolaripaikoilta kerätystä liha-aineksesta? Emme mekään muutamaa koepaistosta enempää, mutta näin jälkikäteen ajateltuna on ollut todella pienestä kiinni että et lue nyt blogia kuivalihayrittäjistä.

Ennen hurahtamista hyönteisiin suunnitelmanamme oli nimittäin valloittaa maailma kehittelemällämme kuivalihatuotteella, Moose Jerkyllä. Vaikka Moose on enää muisto vain yhdisti tuo voimakassuolattu lihalastu Samin ja Laurin liikekumppaneiksi. Ei hullummin jätelihalta.

Ennen kohtaamista Moose Jerkyn avustamana kumpikin pojista oli hieman pihalla tulevaisuuden suunnitelmistaan. Sami oli juuri palannut Australiasta takaisin Suomeen itseään etsimästä ja Lauri oli mitannut koko edeltävän kesän turpeen energiatiheyttä Vapolla.

Kummankin opiskeluissa oli alkamassa nyt se tylsä vaihe, kun edessä olisi enää vain viimeisten opintopisteiden kokoon riipiminen sekä jo lähellä häämöttävä opiskelijaelämän giljotiinin lailla katkaiseva valmistuminen. Taakse jäisivät huolettomat kissanpäivät sekä ”naiset, viini ja laulu”. Olisi ryhdistäydyttävä, ajettava parta, leikattava hiukset (ainakin Samin) ja mentävä oikeisiin töihin.

Kumpikin päätyi valitsemaan yrittäjyyden sivuaineekseen syksyllä 2014. Kunnon ekonomistien tavoin tämä ratkaisu oli pitkän harkinnan tulos, jossa oman ajankäytön ja saavutettujen opintopisteiden välinen rajatuotto oli havaittu muihin sivuainevaihtoehtoihin nähden korkeimmaksi. Käytännössä kumpikin etsi ratkaisua, jossa oma vapaa-aika ja pistesaldo maksimoituisivat. Yliopiston yrittäjäkurssit olisivat juuri sopivaa lääkettä tähän tarkoitukseen. Pisteitä kuulemma ropisisi kunhan vain jaksaisi keksiä tarpeeksi hauskoja ideoita ja kehtaisi väittää niitä liikeideoiksi pitkin syksyä.

Väitteet ja ennakkoluulot yrittäjyyden ”heittopussikurssiudesta” osoittautuivat kuitenkin täysin vääräksi. Ensimmäisenä möyhentämisen aloitti legendaarinen Tapio Eräheimo. Mies, joka oli kuin suora ilmentymä Matrixin Morpheuksesta. Hän kaatoi, takoi ja lopulta moukaroi akateemisesti pehmentyneihin pikku päihimme sellaisia sulosointuja omista mahdollisuuksistamme tulevaisuuden rakentajina, että suomalaisen miehen katharsis saavutettiin jo heti ensimmäisillä luennoilla. ”Ei perkele, tässähän on ruvettava yrittäjäksi” totesi Lauri. Näin yrittäjyyden pirunpeltoon oli ensimmäinen siemen kylvetty.

Kuin kohtalon johdattelemana Lauri ajoikin pian tämän jälkeen kolarin uroshirven kanssa yhtenä pimenevänä lokakuun iltana.

wp_ss_20160527_0005

Venähtäneen niskan ja lunastukseen menneen auton lisäksi totesimme katsovamme ensimmäistä konkreettista liikeideaamme suoraan silmiin. Vapaasti kasvanut ja humaanisti lopetettu kotimainen hirvenliha tulisi olemaan hitti kuivattuna. Lisäksi nopea laskutoimitus osoitti kuivalihan olevan varsin kannattava kauppatuote: kaikista onnettomuuspaikoilta kerättävästä hirvenlihasta saataisiin kuivattuna noin 8 miljoonaa euroa vuotuiset tulot per nenä vuoden 2014 hinnoilla. Meistä olisi tulossa lihakeisareita.

wp_ss_20160527_0004  Ensimmäinen ”pitchaus” 😀

Tyytyväisenä itseemme tulevina liikemiehinä esittelimme ideaamme aina tilaisuuden tullen niin Helsingin yliopiston 363-vuotispäiviltä Slush 2014 tapahtuman messuvieraille ja kaikille siltä väliltä. Olimme innoissamme ja ylpeitä, omasta mielestämme todellisia visionäärejä ja raskaan päivätyön tehneitä yrityskonkareita. Päädyimme myös pitämään pääaineemme muille opiskelijoille väkeviä messuja yrittäjyyden ihanuudesta yliopistolla. Tämä nostaa näin jälkikäteen muisteltuna punan poskille ja vaivaantuneen hymyn huulille. Mutta hauskaa oli!

Moose Jerkyn kehittelyyn ideasta tuotteeksi käytettiin lopulta noin neljä kuukautta. Se oli iloista ja huoletonta aikaa, todellista ensirakkauden huumaa ilman huolta huomisesta. Suurin päänvaiva taisi olla tarpeeksi tehokkaan uunin löytäminen Alibabasta. Se oli tarkoitus sijoittaa Kampissa sijaitsevan vuokra-asunnon olohuoneeseen, jonne kummallakin olisi pääsy lihaa kuivaamaan tarkoin määritellyin päivystysvuoroin.

wp_ss_20160527_0006

Lihaessu päätyi lopulta ripaan helmikuussa 2015, kun Sami meni ja kuuli, että hyönteisissä voisi olla tulevaisuus. Seikkailu Moose Jerkyn kanssa oli antanut paljon, mutta sen oli väistyttävä eksponentaalisesti lisää kierroksia tuovan uuden innostuksen tieltä. Toisen tango on toisen kuolo.

Jätä kommentti